Martti “Kapa” Kapasen haastattelun kolmas osa. Vuonna 1987 ilmestyi valokuvateos “Löytöjä ajasta”. Olin silloin oman urani alkutaipaleella ja virittelemässä elämää uuden tyttöystäväni kanssa. Kapan teos vaikutti minuun suuresti ja sai raaputtamaan sekä repimään kuvia. Löytöjä ajasta rikkoi valokuvan pinnan sisälläni. Lopullisesti.
Kyseisestä teoksesta ei ole netissä kovinkaan monta kuvaa, tässä yllä yksi. Kapalla ei ole skannauksia ja kirjojakaan ei löytynyt runsaalta työhuoneelta. Katselimme originaaleja valokuvista jotka muuttivat maailmaani. Oma kappaleeni kirjasta jäi erossa tyttöystävälleni. En soita.
YLE Radio 1:ssä uusitaan ensi lauantaina 27.1. klo 14.05 - 14.55 ja sunnuntaina 28.1. klo 23.05 - 23.55 viime syksynä lähetetty “Valokuvaajan kuolema”.
Kyseessä on monimuotoinen nettiradiodokumentti sekä samalla radiossa lähettävä ohjelma. Dokumentista on ilmestynyt täällä parikymmentä tekstiä, kuunneltavia valokuvaajien haastatteluita kuvineen sekä muuta ohjelmaan liittyvää. Kaikki projektiin liittyvät jutut äänineen ja kuvineen löytyvät täältä: http://www.nettidokumentti.fi/?cat=11
Nyt uusinnan lähetyessä on aika päivittää tänne ennen kuulematonta ja näkemätöntä lisämateriaalia. Tulossa vielä lisää monimuotoista materiaalia seuraavilta kuvaajilta: Kapa, Tuomo Björksten, Jore Puusa, Ari “Nieppi” Niemelä, Jari Silomäki ja Jenni-Justiina Niemi!
Haastattelin YLE:n Uusien palveluiden kehityspäällikköä Tuija Aaltoa sulkeutuvassa kahvilassa. Alussa hurisee astianpesukone taustalla. Ja lopussa.
Tuija on monipuolinen ja aktiivinen nettiaddikti. Monen blogin veturi ja uusiin ajatuksiin innostuva entinen radiotoimittaja. Valtaosa Ylen uusista, tai oikeastaan ajan hengen mukaisista tuotteista on syntynyt Tuijan myötävaikutuksella. Yhteisöalustat, blogit ja podcasting.
Näköalapaikka ja vaikutuspaikka tulevaisuuden monimediaiseen audiotarjontaan. Haastattelussa mielenkiintoisia ajatuksia Ylen suhteesta netissä julkaistavaan omakustanneaudioilmaisuun. Tämä omakustanneaudioilmaisu on sanahirviö jolla yritän kattaa yksityiset podcast-lähetykset sekä muut radiotakin jäljittelevät audion siivut netissä. Uusia asioita, uusia sanoja.
Ylen tehtäviin voisi tulevaisuudessa kuulua liittoutuminen ja tukeminen nettiaudioon liittyvissä asioissa. Ajatusten ja ideoiden sekä taloudellisenkin atmosfäärin luominen.
Kuunneltavissa jälleen leikattu versio, ilman kysymyksiä olevaa puheen virtaa.
Tämä projekti tulee sisältämään lukuisia haastatteluja nettiaudioon liittyvissä asioissa. Muutamia Yleläisiä ja pääasiassa ulkopuolisia näkemyksiä. Ajatuksia kehityksestä, tulevaisuudesta. Kaikesta koostetaan lopuksi julkinen raportti, nettiaudion ajankuva.
“Kaikuluotain: Tuija Aalto” (17′10)
Kuuntele ohjelma alla olevalla soittimella tai lataa ohjelma (mp3).
Audion oikeudet omistaa YLE Dokumenttiryhmä ja Mikko Paartola.
Haastattelin tänään YLE:n Dokumenttiryhmän tuottajaa Hannu Karistoa.
Kuunneltavissa leikattu versio, ilman kysymyksiä olevaa puheen virtaa. Ajatuksia netistä, nettiaudion julkaisemisesta, muodoista ja visioitakin. Puheena myös kansalaisjournalismi, eli audion lähettämisen jokamiehen mahdollisuus.
Hannu Karisto ei ole nettiguru tai edes kovin aktiivinen netin hyödyntäjä, netti on väline ja yhteydenpitoa normaalin toimitustyön taustalla. Hän on kuitenkin tuottanut useita monimediadokumentteja, nettiradiodokumentteja ja kokeiluja nettiin.
Tämä projekti tulee sisältämään lukuisia haastatteluja nettiaudioon liittyvissä asioissa. Muutamia Yleläisiä ja pääasiassa ulkopuolisia näkemyksiä. Ajatuksia kehityksestä, tulevaisuudesta.
“Kaikuluotain: Hannu Karisto” (14′33)
Kuuntele ohjelma alla olevalla soittimella tai lataa ohjelma (mp3).
Audion oikeudet omistaa YLE Dokumenttiryhmä ja Mikko Paartola.
Hannu Karistosta oli tarkoitus ottaa kuva monimediaisen projektin luonteenkin vuoksi. Unohdin. Tässä kuva hänen työhuoneestaan puoli tuntia jälkeen.
Moi! Mulle tuli sellainen idea että voisi tehdä radiodokumentin joka ei piittaisi tuon taivaallista itse radiolähetyksestä ja lineaarisista kuuntelijoista. Nythän me ollaan tehty yhteistyössä monta radiodokumenttia, nettiradiodokumenttia joissa on pidetty huolta myös perinteistä radio-ohjelman muodosta. Soveltuvuudesta oikeaan lineaariseen lähetykseen.
Käytännössä olen viilaillut näitä viimeaikaisia tuotantojani pieni hiki takaraivossani. Kun ohjelma on mielestäni lähes valmis, odotan broadcasting-tuomiota. Onko radionomainen, onko lähetykseen soveltuvaa. Onko kuunneltavaa. Teen siis kompromisseja kahden ison ja erilaisen lähetyskanavan välillä roikkuessani. Kompromissit taiteen teossa ovat revennyt lihas. »lue lisää
Pienen hiljaiselon jälkeen lähden jälleen liikkeelle. YLE on palkannut minut pariksi kuukaudeksi selvittämään ja tutkimaan nettiaudiota. Tässä lyhyt selvitys:
Kaikuluotain on nettiaudion selvitys- ja kehitysprojekti. Tarkoituksena on ensimäisessä kahden kuukauden jaksossa selvittää YLE:n audiojulkaisemisen tapoja ja kulttuuria. Ajatuksia, tuntemuksia ja teknisiäkin asioita. Missä ja minne ollaan menossa uuden lähetysformaatin, nettiaudion myötä.
Toinen haaste on luodata kotimaisen ja ulkomaisenkin netissä tapahtuvan audiojulkaisemista. Mitä tehdään ja miksi. Etsiä malleja ja mahdollisia yhteistyömuotoja verkostoitumisen kautta.
Terveisin täältä faijan mökiltä, aitasta. Kun nyt sain poikani nukkumaan, on aika laittaa kuunneltavaksi ohjelman lopullinen versio. Palaan asiaan radiolähetyksen aikoihin. Silloin luvassa kaikenlaisia ajatuksia ja kuvia. Kova tuuli ja wlan!
Tämä alla kuunneltavissa oleva ohjelma lähetettiin myös YLE Radio 1:ssä sunnuntaina 10.9. klo 22.05 - 22.55.
“Valokuvaajan kuolema” - lopullinen versio. (48′02)
Kuuntele ohjelma alla olevalla soittimella tai lataa ohjelma (mp3).
Audion oikeudet omistaa YLE Dokumenttiryhmä ja Mikko Paartola.
Ohjelmassa esiintyvät valokuvaajat: Tuomo Björksten, Hannes Heikura, Ari “Nieppi” Niemelä, Martti “Kapa” Kapanen, Jore Puusa, Jari Silomäki
Vanha radioääni: Pekka Tiilikainen, Lukija: Päivi Nikkilä
Kuuntelen juuri lähetystä, radiolähetystä. Istun taas täällä aitassa ja poikani nukkuu. Oman ohjelman kuunteleminen radiosta hätkähdyttää jälleen. Ajatukset ilmassa. Radioon kuuluu yhteisöllisyyden tunne, me kaikki sadattuhannet kuuntelemme samaa lähetystä joka häipyy kaukaisuuteen.
Juoksin käymään saunan jääkaapilla, kalsareissa kädet levällään ja radioaaltoja syleillen. Tässä alla kuva juuri nyt, kun ohjelma pyörii eetterissä. Etualalla oleva kelloradio toimii radiona. Poika nukkuu vasemmalla. Aikaa ja mediaa ristiin rastiin.
Kelloradion ääni on myös kiusallinen, sen kaiutin leikkaa tehokkaasti kaikki hienot äänimaisemani. Toisaalta kuulen pelkästään sisällön, asian. Tosin äänimaisemakin on asiaa, sisällön tukemista tai viemistä jonnekin. Mutta tälläisellä pienellä radiolla moni kuunteleekin.
Eilen illalla istuin näyttelijän kanssa ravintolassa. Tarkoitus oli lähteä äänittämään, simuloimaan dokumentissa esiintyvää vanhaa nauhoitetta. Eläytyminen visuaaliseen virtaan uudelleen, nykyaikana. Olimme molemmat aika väsyneitä, teimme koeäänityksiä ja loimme tunnelmaa, visioita.
Emme päässeet eteenpäin, saamattomuuden tuska ja ajan vähyys saivat hikoilemaan. Tuottajakin kaipaili henkilökohtaisuutta tai tarinoita demoon. Ulos haastatteluiden ja nopean rytmin tyhjyyden peittävästä tunnelmasta. Ihmisiä, ihmisen kuvia. Olen samaa mieltä.
On demon aika. Tämä tarkoittaa sitä, että olen yötä myöten miksaillut tästä laajasta materiaalista demoa tuottajalle. Dokumentin muoto suhteessa sisältöön oli pitkään minulle epäselvyys. Nyt rakenne on ainakin minun mielestäni aika toimiva. Ohjelmalla on myös sisäinen tunne, moodi.
Kyseessä on varsin erilainen kuuntelukomeus kuin nämä haastattelupätkät täällä. Demossa on pätkiä pätkistä, julkaisemattomistakin. Täydentävää materiaalia ja tekemääni musiikkia. Kaikenlaista joka tekee siitä uniikin kuuntelukokemuksen, elämysohjelman, radiofeaturen. Osa materiaalista on myös kierrätettyä tuotannostani. Variaatiodokumentti.
Tapasin tänään aamulla Jari Silomäen. Hän on “99.9 prosenttisesti valokuvataitelija” ja elää omalla taiteellaan, unelmallaan. Minuun Silomäen työt ovat osuneet, yksinkertaisia ja henkilökohtaisia. Haluttaessa myös laajempia ajatuksia sekä kytkentöjä. Tämä haastattelun ensimmäinen osa haahuilee ehkä vähän, mutta onneksi kuvat osaavat puhua.
Huomenna eli tänään tiistaina on tapaaminen tuottajan kanssa. Olen vähän myöhässä aikatauluista mutta toisaalta tämä ohjelma on jo alkanut, löytänyt muotonsa täällä netissä. Aikaa ja armoa.
